Ei tätä elämää halllitsemaan pysty. Ehkäpä yksi sen kiehtovuudesta juuri siinä piileekin. Minulle nousi seinä eteen aivan yllättäen, kun sairastuin rajuun keuhkokuumeeseen kaksi viikkoa sitten. Olin sairaalassa tiputuksessa kuusi päivää ja tämän viikon olen hyvin hitaasti kömpinyt kohti itseäni jostain hyvin, hyvin syvältä. On ollut todella rankka kokemus, joka vielä toki jatkuu, mutta onneksi nyt jo selkeästi joka päivä edellistä paremmin eväin.

Ensi viikon olen vielä sairaslomalla, enkä saisi tehdä yhtään mitään. En minä paljon mitään jaksakaan, kun happi ei vieläkään tahdo riittää. Puhuminen on edelleen erittäin työlästä, sen vuoksi joudun vielä pitämään puhelinta äänettömällä. Koetan kuitenkin käydä joka päivä toimistolla parin tunnin ajan purkamassa kasautunutta tilausjonoa.

Anna anteeksi, jos olet joutunut nämä kaksi viikkoa odottamaan tilaustasi. Nyt on ollut todellinen force majeure, joka ei kysellyt, vaan tainnutti kerralla ja kunnolla. Lääkärit pelottelivat minut aika tehokkaasti sairaalassa jälkiseurauksilla liian aikaisesta liikkeellelähdöstä, joten koetan nyt kyllä ottaa tosi varovasti. Vaikka korkeimman kuumeen päivinä näkemäni kuumekuvat olivatkin ihan ällistyttävän kauniita, en kaipaa niiden luo takaisin. Uskon, että työni jumalatarten parissa on täällä vasta ihan alussa. Tarvitsen kaikki voimani takaisin.

Mutta pohjaltahan on helppo lähteä kiipeämään, kun on vain yksi suunta: ylöspäin. Pidä peukkuja, että edistyisin nopeasti!

Merja Hirvisaaren uudistettu Sisäinen jumalatar -kirja ja ennustuskortit

Hyvä uutinen on se, että sairauteni aikana Sisäinen jumalatar -kirja ja kortit tulivat painoista ja sain ne eilen väännettyä myös verkkokauppaan. Tilaa täältä omasi!