Vapisevaa euforiaa

Sanctuary by Jonathon Earl Bowser

Olen tänään kantanut roskiin valtavan kasan pahvilaatikoita, saanut matot lattialle ja tietokoneen kytkettyä. Printterit odottavat vielä vuoroaan ja mukissa höyryää ensimmäinen kupillinen Dolce Gusto -kapselikahvia. Kohta alkaa työhuone olla sellaisessa kunnossa, että on pakko saada aikaan jo ihan oikeitakin tuotteita, vatsanpohjassa on aavistus levottomuutta… kuinkahan Merjan käy?

Silti… tämä on ihan mieletöntä! Vaikka välillä vapisen väsymyksestä, kun olen kantanut, purkanut, roudannut, pessyt ja pystyttänyt jos vaikka mitä, niin saan kokea myös aivan uskomattoman voimakkaita onnellisuuden tunteita ja innostuksen aaltoja. Työtilan rakentaminen on ollut hyvin konkreettista puuhaa, ja vaikka joudun tekemään nyt kaikkein pienimmätkin ykistyiskohdat itse ilman avustavia käsiä tai ajatuksia, tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan.

Linnan juhlissa käteni olivat aivan mustelmilla kirjalaatikoiden kantamisesta, mutta onneksi sitä ei kukaan huomannut. Oli mahtavaa saada olla mukana juhlatunnelmassa. Melkein kuin olisin päässyt käymään kylässä keskellä satua. Kaikki olivat kauneimmillaan ja kaikki toisilleen ystävällisiä kristallikruunujen säihkeessä. Parasta siinä kuitenkin oli se, että Kisun ja Kellyn ja mieheni ihailevan katseen ansiosta tunsin myös itseni kauniiksi, sen suurempaa juhlaa en kaipaakaan.

Eilen tulivat ensimmäiset korulaatikot ovelle asti. Onneksi ne olivat juuri niin ihania kuin millaisiksi olin ne mieltänytkin. Pakkauslaatikoista monet olivat aika pahasti hajalla, mutta itse tuotteet olivat ehjiä. Kunhan vielä saan muutaman päivän ajan purettua tavarat paikoilleen kaappeihin ja hyllyihin, aloitan kuvaamisen, niin että pääsen kohta rakentamaan myös kaupan sivuja.

Uskomattomia asioita tapahtuu. Minulla ei todellakaan ole rahaa mihinkään massiiviseen mainoskampanjaan, mutta jumalattaret näyttävät olevan aika mediatietoista porukkaa, kun puhelin on alkanut soida ja tuoda heille näkyvyyttä ilman mainontaakin: juuri ennen Linnan juhlia soitti Ottavasen Minna ja pyysi mukaan uuden vuoden Naislife -ohjelmaan TV5:lle, ja tänään soitti Tienhaaran Hilkka Iltalehdestä – hän tekee uuden vuoden lehteen juttua suomalaisista astrologeista.

En ole koskaan pitänyt itseäni ammattiastrologina, vaan astrologiasta kiinnostuneena toimittajana, mutta olen tehnyt Gloria-lehden horoskoopit jo kahdeksan vuoden ajan, ja Radio Novassa julkkis- ja rakkaushoroskooppeja aika kauan niitäkin. Astrologia on iso osa minua ja tapaani hahmottaa niin itseäni kuin toisiakin. Silti edelleen aion suositella ammattiastrologin käyttämistä, kun joku haluaa itselleen tähtikartan. Omaan tuotesarjaani tulen kuitenkin nyt ottamaan myös henkilökohtaiset kartat siten, että tuotan tilauksesta vuosikalentereita, joihin merkitsen tilaajan tähtikartan mukaiset onnen päivät joka kuukaudelle. Myös Sisäinen jumalatar-kirjan uuteen painokseen jaan jumalattaret horoskooppimerkkeihin. Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että kaikki kaksitoista horoskooppimerkkiä ovat meidän kaikkien sisällä, vain eri tavoin painottuneina.

Minulla aurinko on Jousimiehessä, nouseva merkkini on Neitsyt ja kuu on Oinaassa. Silti yksi merkittävimpiä luonteeni piirtäjiä on se, että Venus sijaitsee syntymäkartallani Skorpionin merkissä. Vuorisen Juha nauroi aikoinaan, että Venus-Skorpioni nainen on ”erektiivinen majakka”. Varmasti sitäkin, mutta myös nainen, jolla on niin kauan pohjaton rakkauden nälkä, ennen kuin hän oivaltaa, ettei kukaan voi rakastaa häntä ehjäksi. Voima eheytyä on aina ihmisessä itsessään. Ja myös se rohkeus, että uskaltaa tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.

Tämän vuoksi päivän kuvana on Jonathonin Sanctuary. Olen valinnut tämän kuvan edustamaan Magdalan Mariaa – naista, joka on leimattu prostituoiduksi, mutta joka esimerkiksi Dan Brownin Da Vinci -koodissa esitellään rohkeana naisena, jota Kristus rakasti. Hän kannustaa jumalatar-korteissani naista olemaan rohkeasti oma itsensä ja kulkemaan pää pystyssä silloinkin, kun ei tule hyväksytyksi.

Merja