Maailmanlopun meininki

Aika karkaa käsistä. Niin se on aina tehnyt, kun olen jostain innostunut, mutta nyt on todellisia vaikeuksia pysyä perässä, kun päivä ei kertakaikkiaan riitä siihen, mitä pitää saada tehtyä. Kun lopetan työpäivän, on kello jo yllättäen yhdeksän – sitten kun pääsen kotiin ja saan jotain ruokaa sisääni, keho säikähtää liian suuresta kerta-annoksesta ja muutun zombieksi, joka pystyy ainoastaan ruoansulatukseen ja netin surfailuun vailla mitään mahdollisuuksia sen enempää fyysisiin kuin psyykkisiinkään suorituksiin.

Nyt on kuitenkin aamu, ja tänään olen pyhästi päättänyt päivittää blogini ajan tasalle. Kerrottavaa on todella paljon, mutta jaan sen palasiin. Aloitan vuodenvaihteesta. On nimittäin ihan pakko jakaa aattoillan kokemus ystävieni kanssa. Minähän siis rakastan uuden vuoden taikoja, ja erityisesti rakastan erilaisia ennustuskortteja. Olen onnistunut keräämään itselleni vinon pinon erilaisia pakkoja tarotista enkeleihin ja takaisin, ja jo ennen jumalattariakin itsekin erilaisia kortteja väsännyt. Uusi vuosi on tietenkin maailman paras päivä niiden käyttämiseen.

Mieheni pitää sitä erinomaisena viihteenä, niin kuin astrologiaakin. Hymyillen hän itse ilmaisee asian sanomalla, että ei usko astrologiaan, mutta joutuu kyllä myöntämään, että on ilmiselvä Rapu. Uuden vuoden yönä hän kuitenkin perinteisesti siirtää epäluulonsa syrjään ja astuu kanssani korttien maailmaan. Illan bravuuriksi on muodostunut hänen ennustuksensa minulle. Sen hän on tehnyt Titania’s Fortune Cards -korteilla, jotka hän löysi muutama vuosi sitten minulle joululahjaksi Lahdesta. Tuo pakka on saanut innoituksensa maailmankuulusta Mlle Lenormandin pakasta, ja siinä on kussakin kortissa vain yksi esine tai asia (kirja, tie) hyvin yksinkertaisesti kuvattuna. Noista korteista James on sitten kertonut minulle hyvin mielenkiintoisia, erittäin mielikuvituksellisia tarinoita vakavalla naamalla, ja hauskaa on riittänyt. Mitään ohjeita ei miehiseen tyyliin tietenkään ole luettu, vaan James on itse antanut kullekin kuvalle haluamansa merkityksen.

No, tänä vuonna olinkin saanut netistä hankittua itselleni aidon Mlle Normandin pakan, joka väittää olevansa tarkka jäljennös pariisilaisen ennustajan Marie Anne Lenormandin pakasta, vain käännettynä englannin kielelle. Pakka on siis käytetty ja jo sellaisenaan aika jännittävä ja mystinen.

Näissä korteissa kuvat ovat kuitenkin täynnä yksityiskohtia – ja niissä on jokaisessa mukana pieni runomittainen tekstin pätkä. Valitettavasti ne päättyvät melkein aina johonkin varoitukseen tai suoranaiseen uhkailuun. James nosti ensimmäiseksi käärmeen kuvan, joka sanoi ”Vile is the serpent who lulls with a bite. Be not indulgent or slow to the fight. Flee every moment she turns on the charm. This poised opponent will spring to you harm.” Minulle tuli kaiken maailman ilkeitä ihmisiä ja varoituksia pahoista puheista. Sellaisetkin kuvat, jotka aiemmin olimme tulkinneet oikein positiivisiksi, muutttuivat vakaviksi varoituksiksi. Niin kuin vaikka karhu, jonka olimme tulkinneet erittäin hyväksi enteeksi ja voimanlähteeksi, sanoi nyt, että ”Brawny and bold, here is the bear. This we are told: watch and beware! Words that deceive, spoken with envy; You will perceive are quite unfriendly.” Minulle tehty yhdeksän kortin pöytä oli täynnä pelkkiä ikävyyksiä, pisteenä i:n päällä ruumisarkku, joka lupasi, että sairastun ja menetän sekä rahani että kaiken toivon. Hauskaksi ajateltu ilta meinasi mennä pilalle liian vakavien korttien vuoksi.

Cloak of the Maternal Sky by Jonathon Earl Bowser

Heitimme Lenormandit sivuun, tartuimme jumalattariin ja päätimme, että nostamme niistä kumpikin vain yhden kortin ja sitten lopetamme epäonnistuneen korttisession ja annamme rakkauden voittaa. James aloitti ja nosti patakuninkaan. Sen jumalatar on Ishtar, Babylonialainen sodan ja seksin jumalatar. Minä vedin heti perään oman korttini. Usko tai älä, mutta minä sain patakunigattaren, Asheran, foinikialaisen äitijumalattaren, taivaan kuningattaren.

Meille tuli valtavan hyvä mieli molemmille. Tuntui siltä, että vaikka tulevaisuus näyttikin aika synkältä, me kuulumme yhteen. Olemme vahva hallitsijapari, jolla on yhdessä riittävästi voimaa taistella vaikeuksia vastaan.

Uusi vuosi on sittemmin alkanut aikamoisella ryöpytyksellä. Kyitä on todellakin löytynyt povelta ja pahojen puheiden määrä on ylittänyt jo kaiken järjellisen. Murhe ei ole ollut paras kummpani luovassa työssä, ja liian pitkät työpäivät ovat vaatineet myös veronsa. Vatsasta on löytynyt ikävän oloinen kyhmy, joka kyllä pitää käydä lääkärille näyttämässä. Kortit olivat ihan oikeassa, ne kaikkein ikävimmätkin. Jotakin aiemmin hyvin tärkeää on myös kuollut, kun petolliseksi on osoittautunut ihminen liian läheltä. Toivottomuuden tunteitakin siihen on liittynyt, paljon surua. Mutta ihan sama. Minun vierelläni on mies, joka nostaa minut jumalattarekseen ja jonka ihmeellistä syvyyttä en lakkaa ihailemasta. Tuli mitä tuli, jos se on hinta siitä, että saan hänen kanssaan elää, maksan mielelläni.

Mutta periksi ei anneta!  Olen aikataulussa, tuotteet ovat julkaisukunnossa. Nyt vielä sukellan tuon verkkokaupan uumeniin, niin että saan sen toimimaan. Ensi viikolla pitäisi lähteä asiakaslistaan ilmoittautuneille ensimmäinen viesti siitä, että jotakin on ostettavissa!

Niin se vain on – vaikeudet, isotkin, voi voittaa. Rakkaus on oikea vastaus melkein jokaiseen kysymykseen.

Päivän kuvana on Jonathon Earl Bowserin Cloak of the Maternal Sky. Ashera, foinikialainen äitijumalatar ja taivaan kuningatar sanoo sinullekin, että ”Kuuntele vaistojasi. Vastaus on sisälläsi valmiina ja odottaa vain sitä, että uskallat tehdä juuri sitä mitä oikeasti haluat. Puolusta rohkeasti läheisiäsi.”