Universumin tärkein päivä

Tasan kymmenen vuotta sitten, juuri näihin aikoihin, menin Wanhan Tanssikellariin Helsingissä valloittamaan maailmaa ja rakastuin aivan käsittämättömällä voimalla, ja juuri sillä kuuluisalla ensisilmäyksellä mieheen, jonka kanssa olen siitä hetkestä lähtien viettänyt elämäni jokaisen hetken. Hän on kanssani silloinkin, kun ei ole. Olemme kulkeneet yhdessä ihmeestä ihmeeseen, olemme rakastaneet ja riidelleet. Olemme saattaneet toisemme ekstaasin huipulle ja raivon partaalle ja siitä ylikin, mutta hänen kanssaan olen myös vihdoin oivaltanut sen, että vahva suhde ei ole se, missä ei riidellä, vaan vahva suhde on se, joka kestää myös riidan. Nykyisin niitä enää hyvin harvoin tarvitaan, kun hän on tullut niin lähelle, että kaikki muurini ovat murtuneet, solmut auenneet ja sielut sulautuneet, kun hän on katsonut minut kauniiksi.

Olen onnellinen nainen.

Minulle tämä päivä on universumin tärkein päivä, koska universumi voi hyvin helposti olla kahden ihmisen kokoinen ja sellaisena ääretön.

Kiitos rakas. Olet täydellinen.

 

 

Minä tykkään verottajasta. Ja Lakshmista.

Voi että, sain minä ne sivut auki tammikuun puolella. Ystävänpäiväksikin ehtii vielä tilata vaikka mitä ihanaa! Ja tänään sain vielä valmiiksi ensimmäisen ”yleisön pyynnöstä” -tuotteen, eli onnenpäiväkalenterin seinäkalenterina.

Ihanhan tässä melkein tuntuu siltä, että olen pysynyt aikataulussa! Aika hyvä fiilis, vaikka päivät ovatkin olleen kilometrin mittaisia ja joskus ainakin kahden. Olen käynyt hyvin pitkälle energiajuoman avulla, mikä tarkoittaa sitä että kun olen saanut työpäivän päättymään klo 21, mietin vielä aamukolmelta, että milloinkahan se uni tulisi.

Vaan ei haittaa. Nautin ihan koko ajan. Tai ainakin melkein. Käytin sen mahan möykyn lääkärissä ja se onneton lääkäri löysi sen saman möykyn. Siitä lähti tutkimusrumba, joka päättyy tuomioon ensi viikolla. Kyllä se pelottaa – ei muuten, mutta kun just nyt kaikki on niin kivaa!

©The Art of Jonathon Earl Bowser – www.jonathonart.com

Padma-Lakshmi by Jonathon Earl Bowser

Niin kuin nyt tänäänkin. Oikeesti. Itselleni antama kolmen kuukauden deadline on melkein lopussa, eikä kaikki suinkaan ole vielä ihan niin valmista kuin olisin halunnut, vaikka hyvin kaikki on käyntiin lähtenyt. Rahapussista melkein pohja paistaa kuitenkin. Tai siis ei edes melkein. No mutta, kukas jumalattariin uskoisi, jos en minä itse, ja muistutin Lakshmia, hindulaista vaurauden jumalatarta kädessäni olevasta korusta ja siitä, että hänellä on siinä ihan erityinen tehtävä huolehtia minun vauraudestani.

No kuulepas tätä! Verottaja juuri minulle ilmoitti, että olen maksanut niin paljon ylimääräistä alvia ostaessani kaikki nämä tuotantolaitteet, että saankin vielä tämän kuun lopussa niistä palautusta! Ja se virkailija oli vielä tosi ihana, kerroin jumalattarista ja hän oli aidosti innoissaan ideastani, piti sitä todella hyvänä ja toivotti lämpimästi onnea ja menestystä.

Siis eikö ole ihmeellistä? Jumalattaret tekevät verovirastostakin ihanan!

Suosittelen!

Arjen aherrusta – ja ensimmäiset tuotekuvat

Olen nyt vähän vajaan kahden kuukauden ajan rakentanut itselleni uutta työpaikkaa. Olen kyllä ihan tavattomasti nauttinut jokaisesta hetkestä. Vaikka teen selkä vääränä töitä ehkä enemmän kuin koskaan ennen, niin silti tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan. Olen toki ollut yksityisyrittäjänä aiemminkin, mutta silloin keskityin pelkästään viestintään ja markkinointiin muille yrityksille. Tein kampanjoita toisten ihmisten tarpeisiin ja heidän yritystensä näkökulmasta, heidän toiveensa ensimmäiseksi huomioiden.

Nautin kyllä siitäkin, mutta nyt teen ihan kaiken juuri niin kuin itse haluan. Ja siis ihan kaiken. Myös kaikki virheet. Kyllä monta kertaa on ollut ikävä niitä huikeita ammattilaisia, joiden kanssa olen vuosien saatossa saanut työskennellä, ja joiden taitaviin käsiin olen saanut jättää milloin minkäkin osa-alueen projektista. Nyt niitä käsiä ei ole kuin nämä kaksi, joiden kaikki kynnet ovat poikki (juu, ne uudet) ja jotka ovat siis aivan käsiä monissa arjen askareissa.

Erityisen paljon olen kaivannut niitä tekniikan huippumiehiä, jotka käden käänteessä ovat vääntäneet villeimmätkin ideani bittiviidakon kiemuroiksi. Itseltäni kuluu ihan luvattoman paljon aikaa saada koneet ja palvelut taittumaan tahtooni. No, askel kerrallaan on tässäkin vain pitänyt edetä, ja nyt on monta jo otettu. Viikonlopun aikana yritän vielä taivutella Magenton jotenkuten vääntymään oman oloiseksi verkkokaupaksi, sitten pääsenkin jo postittamaan kirjeen kaikille, jotka ovat ilmoittautuneet postituslistalleni. Lämmin kiitos jokaiselle –  jokainen piippaus, joka on tuonut viestin verkkosivuilta kertoen uudesta kiinnostuneesta on ollut oikeasti todella iso ilonaihe. Ei ole päässyt fokus karkaamaan kun on tiennyt, että moni oikeasti jo nyt odottaa, että mitähän sieltä onkaan tulossa.

Citius, altius, fortius – korkeammalle, vahvemmin, nopeammin – olisin päässyt, jos käytettävissäni olisi ollut edes osa niistä huippuammattilaisista, joiden kanssa olen aiemmin saanut toteuttaa visioitani – ja toivon että joskus vielä saan heidän taidoistaan yhteistyössä nauttia, mutta silti olen hurjan tyytyväinen siitä, että uskalsin ponnistaa omilla jaloillani.

Tässä, shhhh, ihan salassa vielä, kuva ensimmäisistä tuotteista. Mukien värit ovat löytyneet ja kuvatkin osuvat jo kohdalleen. Parasta on ollut se, että ideoita syntyy koko ajan uusia.

Minun kanssani töitä tehneet tietävät, että minulla oli pettämätön mittari hyvälle idealle. Jos jollain asialla oli onnistumisen edellytykset, minun kehoni reagoi nostamalla ihon kananlihalle. Nauroimme tälle yhdessä, mutta se toimi. En osaa edes kertoa miten paljon nauratti ja itketti ilosta, kun koin tämän yksin puurtaessani isossa, hiljaisessa toimitilassani.

Syntyi nimittäin tuotesarja ”Ihailen sinua”, jossa jääkaappimagneetit muistuttavat meitä naisia siitä, miten kertakaikkisen upeita olemme. Se tuppaa arjen askareissa unohtumaan. Jos aloittaa aamun pelkästään positiivisilla kommenteilla, eikö muka päivä ala paremmin? Ei jääkaapin ovessa saa lukea ”Älä syö, tulet vieläkin lihavammaksi!” Siellä pitää lukea, että olet Kaunis! Ihana! ja Taitava! Ja minä ihailen sinua. Näytin ensimmäisiä ystävilleni ja vastaanotto oli hyvä. Toinen halusi heti antaa lahjaksi tyttärelle, toinen huokaisi, että miten mukavaa olisi tällaisia saada mieheltä lahjaksi.

Minä laitan niitä omaan jääkaappiini. Keksin jo monta hyvää sanaa, mitä haluan katsella monta kertaa päivässä nostaakseni itsetuntoani, mutta tulen pyytämään niitä vielä lisää sinultakin, kunhan saan kaupan auki.

 

Durga tuhoaa demoneja

Lotus of the Eternal Night by Jonathon Earl Bowser

Lupasin laittaa tänne kuvan Durgasta. Ollos hyvä!

Durga on hindulainen jumalatar, joka tuhoaa demoneja. Hänellä on kahdeksan kättä, joissa jokaisessa on jokin ase. Jumalat ovat antaneet hänelle omia aseitaan, jotta Durga voisi kukistaa paholaisen.

Jonathonin kuvista Durgan kuvaksi nousi ilman epäilyksen häivää Lotus of the Eternal Night. Sisäisen jumalatattaren kuvaajana Durga symboloi hämähäkkiä, joka taas puhuu mustasukkaisuudesta. Onneksi jumalatartarustoista tulee nimenomaan voimaa voittaa omat demonit – joista mustasukkaisuus on yksi pahimmista. Nimimerkillä kokemusta omaava.

Lohduksi kaltaisilleni on se, että astrologiassa mustasukkaisuus on luonteenomaista monellekin merkille, eli se kuuluu kuvioon. Erityisen voimakas se on kuitenkin Skorpionin merkissä ja etenkin silloin, jos Venus omalla kartalla osuu Skorpionin merkkiin. Silloin rakkauteen  sisältyy  voimakas pelko siitä, että ei tulekaan rakastetuksi. Tunne on niin ahdistava, että moni alkaa vaatia kumppanilta melkein mahdottomia – jatkuvia todistuksia siitä, että rakastaa. Osa kääntää sen kokonaan toisin päin: ei uskalla tulla ollenkaan rakastetuksi. Surkeaa molemmin puolin, Durgaa siis ehdottomasti tarvitaan mustasukkaisuuden demoneja tuhoamaan. Suurin kärsijä kun aina kuitenkin on se mustasukkainen, vaikka ahdistusta riittää tunteiden kohteellekin.

Oma mustasukkaisuus on hyvä tunnistaa – ja myöntää. Sen jälkeen voi yrittää opetella ahdistuskohtauksen iskiessä, että kyse on siitä mitä tapahtuu omien korviesi välissä eikä siitä, mitä se toinen tekee. Oikea rakkaus ei vaadi todisteita, ei pidä väkisin kiinni eikä varsinkaan nuuski toisen yksityisasioita. Kenenkään ei ole pakko rakastaa ketään, mutta jos rakastaa, kaikkein kauneinta on pitää niin hellästi kiinni, että toinen uskoo lentävänsä vapaana.

Se, miksi lupasin kuvan laittaa, on Jonathonin taulun kaunottaren yhdennäköisyys Naislife-ohjelman juontajan Noora Hautakankaan kanssa. Noorahan nosti tämän kortin itselleen, kun olin ohjelman vieraana uuden vuoden aattona. Ja henkäisi syvään, kun kerroin Durgan tarinan ja totesi: ” Mä olen hirveän mustasukkainen!”

Minäkin olen. Ja koska se on niin oleellinen osa minua, ettei se mihinkään lähde, iloitsen sen kääntöpuolena tulevasta syvästä intohimosta ja vahvasta naisellisuudesta, loistavia jumalatarominaisuuksia molemmat. :)

Maailmanlopun meininki

Aika karkaa käsistä. Niin se on aina tehnyt, kun olen jostain innostunut, mutta nyt on todellisia vaikeuksia pysyä perässä, kun päivä ei kertakaikkiaan riitä siihen, mitä pitää saada tehtyä. Kun lopetan työpäivän, on kello jo yllättäen yhdeksän – sitten kun pääsen kotiin ja saan jotain ruokaa sisääni, keho säikähtää liian suuresta kerta-annoksesta ja muutun zombieksi, joka pystyy ainoastaan ruoansulatukseen ja netin surfailuun vailla mitään mahdollisuuksia sen enempää fyysisiin kuin psyykkisiinkään suorituksiin.

Nyt on kuitenkin aamu, ja tänään olen pyhästi päättänyt päivittää blogini ajan tasalle. Kerrottavaa on todella paljon, mutta jaan sen palasiin. Aloitan vuodenvaihteesta. On nimittäin ihan pakko jakaa aattoillan kokemus ystävieni kanssa. Minähän siis rakastan uuden vuoden taikoja, ja erityisesti rakastan erilaisia ennustuskortteja. Olen onnistunut keräämään itselleni vinon pinon erilaisia pakkoja tarotista enkeleihin ja takaisin, ja jo ennen jumalattariakin itsekin erilaisia kortteja väsännyt. Uusi vuosi on tietenkin maailman paras päivä niiden käyttämiseen.

Mieheni pitää sitä erinomaisena viihteenä, niin kuin astrologiaakin. Hymyillen hän itse ilmaisee asian sanomalla, että ei usko astrologiaan, mutta joutuu kyllä myöntämään, että on ilmiselvä Rapu. Uuden vuoden yönä hän kuitenkin perinteisesti siirtää epäluulonsa syrjään ja astuu kanssani korttien maailmaan. Illan bravuuriksi on muodostunut hänen ennustuksensa minulle. Sen hän on tehnyt Titania’s Fortune Cards -korteilla, jotka hän löysi muutama vuosi sitten minulle joululahjaksi Lahdesta. Tuo pakka on saanut innoituksensa maailmankuulusta Mlle Lenormandin pakasta, ja siinä on kussakin kortissa vain yksi esine tai asia (kirja, tie) hyvin yksinkertaisesti kuvattuna. Noista korteista James on sitten kertonut minulle hyvin mielenkiintoisia, erittäin mielikuvituksellisia tarinoita vakavalla naamalla, ja hauskaa on riittänyt. Mitään ohjeita ei miehiseen tyyliin tietenkään ole luettu, vaan James on itse antanut kullekin kuvalle haluamansa merkityksen.

No, tänä vuonna olinkin saanut netistä hankittua itselleni aidon Mlle Normandin pakan, joka väittää olevansa tarkka jäljennös pariisilaisen ennustajan Marie Anne Lenormandin pakasta, vain käännettynä englannin kielelle. Pakka on siis käytetty ja jo sellaisenaan aika jännittävä ja mystinen.

Näissä korteissa kuvat ovat kuitenkin täynnä yksityiskohtia – ja niissä on jokaisessa mukana pieni runomittainen tekstin pätkä. Valitettavasti ne päättyvät melkein aina johonkin varoitukseen tai suoranaiseen uhkailuun. James nosti ensimmäiseksi käärmeen kuvan, joka sanoi ”Vile is the serpent who lulls with a bite. Be not indulgent or slow to the fight. Flee every moment she turns on the charm. This poised opponent will spring to you harm.” Minulle tuli kaiken maailman ilkeitä ihmisiä ja varoituksia pahoista puheista. Sellaisetkin kuvat, jotka aiemmin olimme tulkinneet oikein positiivisiksi, muutttuivat vakaviksi varoituksiksi. Niin kuin vaikka karhu, jonka olimme tulkinneet erittäin hyväksi enteeksi ja voimanlähteeksi, sanoi nyt, että ”Brawny and bold, here is the bear. This we are told: watch and beware! Words that deceive, spoken with envy; You will perceive are quite unfriendly.” Minulle tehty yhdeksän kortin pöytä oli täynnä pelkkiä ikävyyksiä, pisteenä i:n päällä ruumisarkku, joka lupasi, että sairastun ja menetän sekä rahani että kaiken toivon. Hauskaksi ajateltu ilta meinasi mennä pilalle liian vakavien korttien vuoksi.

Cloak of the Maternal Sky by Jonathon Earl Bowser

Heitimme Lenormandit sivuun, tartuimme jumalattariin ja päätimme, että nostamme niistä kumpikin vain yhden kortin ja sitten lopetamme epäonnistuneen korttisession ja annamme rakkauden voittaa. James aloitti ja nosti patakuninkaan. Sen jumalatar on Ishtar, Babylonialainen sodan ja seksin jumalatar. Minä vedin heti perään oman korttini. Usko tai älä, mutta minä sain patakunigattaren, Asheran, foinikialaisen äitijumalattaren, taivaan kuningattaren.

Meille tuli valtavan hyvä mieli molemmille. Tuntui siltä, että vaikka tulevaisuus näyttikin aika synkältä, me kuulumme yhteen. Olemme vahva hallitsijapari, jolla on yhdessä riittävästi voimaa taistella vaikeuksia vastaan.

Uusi vuosi on sittemmin alkanut aikamoisella ryöpytyksellä. Kyitä on todellakin löytynyt povelta ja pahojen puheiden määrä on ylittänyt jo kaiken järjellisen. Murhe ei ole ollut paras kummpani luovassa työssä, ja liian pitkät työpäivät ovat vaatineet myös veronsa. Vatsasta on löytynyt ikävän oloinen kyhmy, joka kyllä pitää käydä lääkärille näyttämässä. Kortit olivat ihan oikeassa, ne kaikkein ikävimmätkin. Jotakin aiemmin hyvin tärkeää on myös kuollut, kun petolliseksi on osoittautunut ihminen liian läheltä. Toivottomuuden tunteitakin siihen on liittynyt, paljon surua. Mutta ihan sama. Minun vierelläni on mies, joka nostaa minut jumalattarekseen ja jonka ihmeellistä syvyyttä en lakkaa ihailemasta. Tuli mitä tuli, jos se on hinta siitä, että saan hänen kanssaan elää, maksan mielelläni.

Mutta periksi ei anneta!  Olen aikataulussa, tuotteet ovat julkaisukunnossa. Nyt vielä sukellan tuon verkkokaupan uumeniin, niin että saan sen toimimaan. Ensi viikolla pitäisi lähteä asiakaslistaan ilmoittautuneille ensimmäinen viesti siitä, että jotakin on ostettavissa!

Niin se vain on – vaikeudet, isotkin, voi voittaa. Rakkaus on oikea vastaus melkein jokaiseen kysymykseen.

Päivän kuvana on Jonathon Earl Bowserin Cloak of the Maternal Sky. Ashera, foinikialainen äitijumalatar ja taivaan kuningatar sanoo sinullekin, että ”Kuuntele vaistojasi. Vastaus on sisälläsi valmiina ja odottaa vain sitä, että uskallat tehdä juuri sitä mitä oikeasti haluat. Puolusta rohkeasti läheisiäsi.”

Etusivu uusiksi!

No vähän on harhaanjohtava otsikko, kun vasta etusivu on julkaistu, mutta siis kuitenkin. Ta daa! Sain kuin sainkin jotain ulos ennen vuodenvaihdetta ja TV-ohjelmaa. Nyt jos joku sitä katsoessaan sattuu innostumaan ja etsii jumalattaria netistä, niin ainakin on sivu ulkona. Käypä kurkkaamassa www.jumalatar.fi

Sivut ovat siis todella pahasti vielä kesken, mutta niin on vielä koko firmakin. Kynnet kävin eilen laitattamassa uuteen uskoon – kymmenen vuoden taival pitkien kynsien kanssa päättyi nyt – ne eivät kertakaikkiaan kestäneet tätä ultravauhdikasta jumalatarelämää. :) Etukäteen vähän itketti, mutta ihan turhaan. Paula osasi taikoa ne näyttämään ihan muulta kuin mitä ne oikeasti ovat.

Tänään olen ripustellut verhoja ikkunoihin. Tosin ikkunoissa roikkuvat nyt myös suihkuverhot, kun ensimmäiset mallit tekstiileistä saapuivat. Laitoin ne nyt vasta Jonathonille hyväksyttäviksi, mutta annanpa sinunkin kurkistaa, mitä on tulossa!

 

Päivän kuvassa on jälleen oma suosikkini, Forest Light, joka edustaa korteissani rohkeaa Artemista – mutta nyt hän on päässyt sekä paneeliverhoon että sohvatyynyyn. Eikö näytä hurmaavalta tämä minun uusi maailmani?

Niin, ja eilen sain toisen jälleenmyyjän! Kynsiteknikkoni Paula ottaa koruni myyntiin omaan Biosculpture-kynsistudioonsa Helsinkiin Eteläiselle Hesperiankadulle. Kiitos Paula!

Merja

p.s. Naislife huomenna kanavalla TV5 klo 14:45

Joulupuuroa ja satuolentoja

Aloitin tänään aamuni keittämällä joulupuuron. Se on yksi oman jouluni tärkeimmistä traditioista. Keitän puuron hiljaisella tulella hyvin hitaasti, hellästi hauduttaen. Siinä joutuu seisomaan kauan hellan ääressä, koska puuro palaa niin herkästi pohjaan. Hiljaisina aamutunteina, muun perheen vielä nukkuessa, on puuroa hämmennellessä hyvää aikaa miettiä kaikenlaista. Joulupuuroon tulee joka vuosi kätkettyä mantelin ohella myös todella paljon rakkautta, hellyyttä, ilon kyyneleitä ja aidosti hyvää tahtoa. Ilmankos se aina maistuu niin ihmeen hyvältä!

Omaan jouluiseen traditiooni kuuluu vielä se, että kun puuro on valmis ja pöytä katettu, käyn herättämässä jokaisen laulamalla kovaan ääneen ja nuotin vierestä ”joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!”. Kova ääni kuuluu asiaan, mutta mieluummin toki laulaisin ihan nuotissa pysyen. Yksi savolainen vääräleuka kerran totesikin, että lauluani on jännittävää kuunnella, kun se menee niin läheltä nuottia, että oikein hirvittää, että milloin se osuu. Minä puolustaudun sanomalla, että Jumalalla oli ensin aikomus  tehdä minusta aivan täydellinen, mutta hän tuli viime hetkellä katumapäälle, kun eihän sitä olisi kukaan kestänyt. Niinpä hän ihan viime tipassa ehti ottaa pois pari pikku juttua, tuo nuottiin osuminen nyt yhtenä esimerkkinä. :)

No. Saattoi siinä mennä jotain vähän isompaakin, mutta silti odotan riemumielin aina juuri sitä hetkeä, kun saan laulaen herättää lapseni ja mieheni joulun viettoon. He kun rakastavat minua juuri sellaisena kuin olen ja osaavat kanssani nauraa myös niille isoille ja pienille puutteilleni. Tyttäreni toi juuri minulle matkoiltaan tuliaisena magneetin, jossa lukee: ”I know I am not perfect but I am so close it scares me”.

Rakastaminen on usein helpompaa kuin rakastetuksi tuleminen. Joskus omat solmut sisimmässä ovat niin suuria, että on vaikea uskoa siihen, että joku oikeasti rakastaa, että on muka jonkun rakkauden arvoinen. Erityisesti tämä tunne on tuttu niille, joiden Venus-planeetta on sijoittunut Skorpionin merkkiin. Ikävä, vaativa aspekti, joka toisaalta tuo tullessaan kaikkein intohimoisimman rakastamisen lahjan ja naiseuden intuitiivisen ytimen.

Minä rakastan koko sydämestäni ja sielustani, kaikilla soluillani miestä, jonka rakkaus on monin tavoin eheyttänyt minun sisintäni ja avannut niitä solmuja, jotka eletty elämä ja aika julma sukuni ovat minulle aiheuttaneet. Ei hänkään nauti kaikista piirteistäni, mutta olemme yhdessä jo kauan sitten oivaltaneet, että joka ikinen ominaisuus toisessa on tarpeellinen, jotta hän olisi juuri sellainen kuin on. Jos minusta ottaisi pois vaikka tuon mustasukkaisuuden, joka ehdottomasti on tuskallinen ominaisuus parisuhteen kannalta, niin samalla poistuisi se intohimoinen intensiivisyys, josta ei vastaavasti niin kauheasti ole haittaa parisuhteelle. ;)

Jos joku sanoo sinulle, että hän rakastaa sinua siitä huolimatta, että olet sellainen kuin olet, niin jääpä hetkeksi pohtimaan, että ketä hän oikeasti rakastaa? Minä kuulen tuossa lauseessa vain omahyväisen itsekehun siitä, miten hyvä ihminen hän on kun, kykenee muka rakastamaan tuollaista ihmistä, joka oikeasti ei rakkautta ansaitsikaan. Eihän se toki pahasta ole, jos joku kokee rakastavansa, vaikka tekisi sen vähän itsekkäästi tai puutteellisesti. Pääasia on tietenkin, että uskaltaa jotenkin rakastaa. Mutta vasta sitten, kun sinun kohdallasi on ihminen, josta et piiruakaan haluaisi muuttaa koska rakastat häntä juuri sellaisena kuin hän on – ja joka ajattelee juuri samalla tavoin sinusta – olet kohdannut sen todellisen rakkauden, joka tekee ihmeitä ja saa sielunkin vapisemaan.

Sinulla on oikeus tulla rakastetuksi sen takia millainen olet  – ei siitä huolimatta.

Pohdin tätä myös tänään puuroa keittäessäni, koska minulle täydellinen mies jakaa myös läheisteni mieliä. Osa on hänen kanssaan täysin eri mieltä ja pitää häntä kaikin tavoin vastenmielisenä. Osa pitää häntä huipputyyppinä, jolla on heidän mielestään typeriä mielipiteitä. Osa ajattelee, että hän on kyllä oikeassa mutta ilmaisee itsensä kömpelösti ja sitten on vielä se joukko, jonka mielestä hän on huikea, rohkea persoona ja kaikin tavoin arvostettava yksilö. Minulle hän on tätä kaikkea ja vielä paljon enemmän. Hän on saanut minut uskomaan jumalattareen sisälläni.

Kirjoitan Sisäinen jumalatar kirjassa jumalattaren palvonnasta näin:

Sisälläsi oleva jumalatar ei kaipaa mitään uskontoa tullakseen esille, eikä myöskään minkäänlaisia rituaaleja. Jumalattaren palvonta ei tarkoita taikojen tekemistä, ei suitsukkeiden polttamista eikä mantrojen hokemista. Neitsyt Marialle ei tarvitse rakentaa alttareita luterilaisiin kirkkoihin. Käytännössä jumalattaren palvonta tarkoittaa sitä, että mies ja nainen katsovat toisiaan silmiin ja sanovat: ”Minä rakastan sinua.” Eikä kumpikaan näe toisessa yhtään virhettä.

Radiossa soi puuron keiton aikana Anna Hanskin hauska joululaulu ihmisestä, joka ei uskonut mihinkään satuolentoihin, ei edes siihen että mies olisi käynyt kuussa tai ihminen tullut alas puusta, mutta joulupukkiin hän uskoi.

Mietin, mihin kaikkeen minä itse joulussa uskon. Totesin, että minulle joulu on kaikin tavoin erittäin tosi. Minä olen kristitty, vaikka en oikein minkään kirkon määritelmiin mahdukaan. Toivon silti saavani uskoa armoon koko ikuisuuteni. Yksi joulun traditioistani on myös se, että luemme aattona ääneen Luukkaan evankeliumista jouluevankeliumin tutut säkeet. Uskon joulurauhaan ja sen ihmeitä tekevään voimaan, ihmisten väliseen hyvään tahtoon edes yhden päivän ajan. Uskon myös vakaasti joulupukin välttämättömyyteen. Uskon siihen, että joulun taika on tärkeä osa myös oman luomisvoiman kasvuprosessia, koska jos ei ole rohkeutta uskoa sellaiseen, mitä omin aistein ei voi todeksi todistaa, maailmankaikkeus ja oma elämä jäävät kovin kapeiksi.

Minä uskon myös Kuningas Arthurin taruista kertovaan kirjaan Avalonin usvat. Siinä todetaan kauniisti, että muinaiset jumalattaret eivät koskaan kuolleet, he vain menettivät voimansa, kun kukaan ei enää uskonut heihin. Uskon, että jokaisen naisen sisällä asuu jumalatar, joka on täysin valmis heräämään henkiin sillä samalla hetkellä, kun joku uskoo häneen.

Aloita Sinä itsestäsi tänä jouluna!

Toivotan sinulle ihmeitä tekevää joulun aikaa! Oppaaksemme tähän päivään ajattelin ensin Neitsyt Mariaa, jonka kortti rohkaisee meitä uskomaan ihmeisiin, koska niitäkin tapahtuu vain jos niihin joku uskoo, mutta pakka antoikin minulle Yemajan, afrikkalaisen meren jumalattaren. Hänen kuvansa on Jonathon taideteos Eurynome and Ophion

Eurynome and Ophion by Jonathon Earl Bowser

Yemaya muistuttaa, että elämä kulkee sykleissä. Vuoksen ja luoteen vaihtelut ovat läsnä myös henkisessä kehityksessäsi. On aikoja, jolloin voit vain antautua aaltojen kannettavaksi, toisinaan taas joudut taistelemaan niitä vastaan. Elämän syvässä meressä ilo pisaroi pieninä saarekkeina, joissa pääset hetkeksi lepäämään, ennen kuin pyörre taas kiskaisee sinut mukaansa. Opettele hyväksymään elämänvirran vaihtelut ja elä jokainen tunne loppuun asti, jotta pystyt päästämään irti, kun on taas aika jatkaa matkaa.

Yemaya kertoo myös, että hänen merensä on yhden ihmisen totuutta suurempi. Samalla tavalla kuin menneestä on hyvä päästää irti jotta uusille mahdollisuuksille on tilaa, voi joskus olla viisasta päästää irti omasta totuudesta silloin, kun se satuttaa muita. On tärkeämpää olla rakastettu kuin oikeassa, sanoo Yemaya.

Jos sinun totuutesi talloo jalkoihin toisten ihmisten olemassaolon oikeudet, olet ihmisenä suurempi, jos kunnioitat toisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan ensin ja omaa totuuttasi vasta sitten. Yemayan suojelemassa elämän meressä kaikkien ihmisten totuudet ovat saman arvoisia.

 – Merja

Hui, se toimii!

Aika hurjan ihana päivä oli tänään. Onneksi on näin ailahtelevainen mieli, niin ei tarvitse montaa päivää murjottaa. Mutta siis tänään oli niin huikeita juttuja, että endorfiinit virtaa suonissa vieläkin. Olin TV5:n NaisLife -ohjelman kuvauksissa, ja vieläkin riemusta ihan sykkyrällä, vaikka poistuin studiolta jo tunteja sitten. Sain nimittäin aika konkreettisen todistuksen jumalatar-korttien osuvuudesta taltioitumaan kameraan.

Istuin ennen kuvausten alkamista keskittymässä ohjelmaan ja miettimässä, mitä kaikkea haluaisin haastatteluun muistaa poimia. Ja päätin sitten nostaa itselleni pakastani yhden kortin oppaaksi. Ja sieltä tuli niin hyvä kortti, että ajattelin heti sen olevan sellainen, josta haluaisin vähän puhua ohjelmassa. Ja niinpäs minä sitten merkkasin sen sivun Sisäinen jumalatar -kirjastani, missä tuo kortti esitellään ja hiljaa mielessäni esitin toivomuksen, että jollain tavalla kortti nousisi kuvausten aikana esille. No kuulepas – sehän nousi. Ohjelman juontaja Hautakankaan Noora ja jakson toinen vieras, Tiina Weckström, nostivat molemmat yhden kortin ensi vuodelle – ja Tiinan nostama kortti oli juuri tämä minunkin nostamani. Mutta siis Noora nosti omansa ensin ja molemmille pakan erikseen sekoitin, en siis päässyt itse siihen mitenkään vaikuttamaan! Mutta en nyt kerro kummankaan kortista vielä tämän enempää, koska haluan Sinun katsovan sen TV-ohjelman uuden vuoden aattona, siinä oli oikeasti taikaa!

Padma-Lakshmi by Jonathon Earl Bowser

Sen sijaan esittelen päivän jumalattarena Lakshmin – hindulaisen vaurauden jumalattaren. Hän on nimittäin minulla ensimmäisessä korussani mukana onnea ja vaurautta tuomassa. Minun piti hänestäkin siinä ohjelmassa puhua ja esitellä korusarjaani, mutta enhän minä sitä enää muistanut, kun innostuin niin siitä ihmeellisestä korttitempusta! Katso tarkasti siitä TV-ruudulta, miltä se koru näyttää. Tosin yritän kyllä saada koruistakin ensimmäiset kuvat esiin jo ennen uutta vuotta. Nyt ajattelen, että se ohjelma voi tuoda sen verran kiinnostuneita sivuille, että on pakko painaa yötä päivää, että saan edes jotain uudeksi vuodeksi jo esille.

Niin, ja se, että otin vaurauden jumalattaren Lakshmin jumalatar-koruuni tuomaan minulle onnea ja myös taloudellista menestystä näissä uusissa seikkailuissani, osoittautui tänään erittäin hyväksi valinnaksi. Nimittäin minut meikannut Lea Kurki Entraamosta ihastui sekä koruihini että jumalatar-ideologiaan niin paljon, että halusi ottaa sekä korut että kirjat heille myyntiin! Minä sain tänään siis ensimmäisen jälleenmyyjäni! Oi, mikä onnen päivä!

Niin ja Lea vielä meikkasi minut niin nätiksi, että piti studiolla hipsiä varpaisillaan ihan varovasti, ettei se kaikki kauneus vaan mihinkään katoaisi. Ja Iltalehdenkin kuvaaja tuli sinne ottamaan minusta kuvia niiden astrologiajuttua varten kun olin omastakin mielestä NIIN nätti! Voi tätä onnen tyttöä!

Merja

p.s. Lakshmi on yksi niistä jumalattarista, joille Jonathon on piirtänyt juuri tälle jumalatarhahmolle tarkoitetun kuvan. Taideteoksen nimi onkin Padma-Lakshmi.

Kipakoita ämmiä

"Pastoral Symphony" by Jonathon Earl Bowser

Tänään on tosi paska päivä. Onneksi jumalattaret ovat melkein kaikki olleet aika kipakoita ämmiä, joitten varpaille ei kenenkään ole kannattanut tallata. Voin siis hyvällä omatunnolla (taivutusmuoto tietoisesti valittu) olla tänään hyvin vihainen ja täynnä halveksuntaa, ja huomenna taas rakastaa niin paljon, että sielu helisee.

Itse itselleni suomalla vihaisen vaimon oikeutuksella siksi seuraavaksi muutama sana politiikasta. Anteeksi jo etukäteen. Mutta ihan oikeasti! Miten voit kutsua itseäsi älykkääksi humanistiksi, jos kanssasi eri mieltä oleva ihminen pitää leimata juntiksi rasistiksi ja mieluimmin kokonaan vaientaa tässä yhteiskunnassa? Jos oma totuutesi pystyy elämään vain ad hominem -syytöksillä, sillä ei kerta kaikkiaan ole olemassaolon oikeutta, vaikka kuvittelisit itse olevasi miten fiksu tahansa.

Eikö politiikan pitäisi olla diplomatiaa, jonka avulla löydetään vaikeissakin ristiriitatilanteissa sellaiset kompromissit, jotka kaikki eri mieltä olevat osapuolet pystyvät jotenkuten hyväksymään, niin että yhteiskunnassa säilyy rauha? Jos niinkin paljon kuin 20% kansalaisista on sitä mieltä, että yhteisiä asioitamme on hoidettu huonosti, niin kyllä oikea tapa toimia olisi etsiä kipupisteet ja niille nykyistä paremmat ratkaisut. Oikea ratkaisu  nyky-yhteiskunnan ongelmiin ei ole se, että leimataan perussuomalaiset vajaaälyisiksi ja/tai kriminaaleiksi ja jatketaan ihan niin kuin ennenkin. Yksi ihan validi vaihtoehto kun on se, että valittu tie on yksinkertaisesti väärä.

Demokratia – tai journalismi – ei saa olla sitä, että asioita eri tavalla lähestyvät ihmiset yritetään leimata julkisen pilkan avulla ala-arvoisiksi ja äänioikeudettomiksi. Sananvapauden nimissä pitää nimenomaan sallia niiden asioiden esiin tuominen, joita ei normaalin häveliäisyyden puitteissa kehdattaisi nostaa esiin. Vaikeneminen ei ole koskaan ratkaissut yhtään ongelmaa, mutta on aina mahdollistanut väärinkäytökset. Jos sanomisesta seuraa sanktio, sananvapautta ei ole.

Rakastan rohkeaa miestäni, joka taatusti ei ole rikollinen. Halveksin sinua, joka yrität omaa valtaasi väärin käyttäen hänet leimata ja vaientaa. Taistele häntä vastaan argumentoimalla oman totuutesi puolesta, älä hänen persoonaansa vastaan. Se, onko hänen tyylinsä ansiokasta vai ei, on ihan jonkin muun kuin oikeuslaitoksen tulkittava. Sananvapaus ei koske vain niitä, joilla on kyky puhua tai kirjoittaa lennokkaasti. Sanomisen vapaus on kaikilla meilläkin, joiden kieli on joskus liian terävä tai ilmaisu kömpelöä. ”En ole samaa mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi ilmaista mielipiteesi.” ei tainnut Voltairen lausahdus alun perin olla, mutta ajatus on aidosti jalo. Kovin harva julkiseen keskusteluun osallistunut ansaitsee tänään saman adjektiivin.

En silti aio olla kovin pitkään kärttyinen. Uskon nimittäin jumalatarten lisäksi myös vanhoihin viisaisiin miehiin (omaani myös, vaikka hän ei niin kovin vanha mielestäni olekaan), eli miten se Gandhi sanoikaan: ”First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win.”

Sitä odotellessa, sateenkaaren jumalattaren Iriksen voimaan luottaen ”jos silmissäsi ei olisi koskaan kyyneleitä, sielusi ei saisi koskaan nähdä sateenkaarta”.

Merja

Vapisevaa euforiaa

Sanctuary by Jonathon Earl Bowser

Olen tänään kantanut roskiin valtavan kasan pahvilaatikoita, saanut matot lattialle ja tietokoneen kytkettyä. Printterit odottavat vielä vuoroaan ja mukissa höyryää ensimmäinen kupillinen Dolce Gusto -kapselikahvia. Kohta alkaa työhuone olla sellaisessa kunnossa, että on pakko saada aikaan jo ihan oikeitakin tuotteita, vatsanpohjassa on aavistus levottomuutta… kuinkahan Merjan käy?

Silti… tämä on ihan mieletöntä! Vaikka välillä vapisen väsymyksestä, kun olen kantanut, purkanut, roudannut, pessyt ja pystyttänyt jos vaikka mitä, niin saan kokea myös aivan uskomattoman voimakkaita onnellisuuden tunteita ja innostuksen aaltoja. Työtilan rakentaminen on ollut hyvin konkreettista puuhaa, ja vaikka joudun tekemään nyt kaikkein pienimmätkin ykistyiskohdat itse ilman avustavia käsiä tai ajatuksia, tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan.

Linnan juhlissa käteni olivat aivan mustelmilla kirjalaatikoiden kantamisesta, mutta onneksi sitä ei kukaan huomannut. Oli mahtavaa saada olla mukana juhlatunnelmassa. Melkein kuin olisin päässyt käymään kylässä keskellä satua. Kaikki olivat kauneimmillaan ja kaikki toisilleen ystävällisiä kristallikruunujen säihkeessä. Parasta siinä kuitenkin oli se, että Kisun ja Kellyn ja mieheni ihailevan katseen ansiosta tunsin myös itseni kauniiksi, sen suurempaa juhlaa en kaipaakaan.

Eilen tulivat ensimmäiset korulaatikot ovelle asti. Onneksi ne olivat juuri niin ihania kuin millaisiksi olin ne mieltänytkin. Pakkauslaatikoista monet olivat aika pahasti hajalla, mutta itse tuotteet olivat ehjiä. Kunhan vielä saan muutaman päivän ajan purettua tavarat paikoilleen kaappeihin ja hyllyihin, aloitan kuvaamisen, niin että pääsen kohta rakentamaan myös kaupan sivuja.

Uskomattomia asioita tapahtuu. Minulla ei todellakaan ole rahaa mihinkään massiiviseen mainoskampanjaan, mutta jumalattaret näyttävät olevan aika mediatietoista porukkaa, kun puhelin on alkanut soida ja tuoda heille näkyvyyttä ilman mainontaakin: juuri ennen Linnan juhlia soitti Ottavasen Minna ja pyysi mukaan uuden vuoden Naislife -ohjelmaan TV5:lle, ja tänään soitti Tienhaaran Hilkka Iltalehdestä – hän tekee uuden vuoden lehteen juttua suomalaisista astrologeista.

En ole koskaan pitänyt itseäni ammattiastrologina, vaan astrologiasta kiinnostuneena toimittajana, mutta olen tehnyt Gloria-lehden horoskoopit jo kahdeksan vuoden ajan, ja Radio Novassa julkkis- ja rakkaushoroskooppeja aika kauan niitäkin. Astrologia on iso osa minua ja tapaani hahmottaa niin itseäni kuin toisiakin. Silti edelleen aion suositella ammattiastrologin käyttämistä, kun joku haluaa itselleen tähtikartan. Omaan tuotesarjaani tulen kuitenkin nyt ottamaan myös henkilökohtaiset kartat siten, että tuotan tilauksesta vuosikalentereita, joihin merkitsen tilaajan tähtikartan mukaiset onnen päivät joka kuukaudelle. Myös Sisäinen jumalatar-kirjan uuteen painokseen jaan jumalattaret horoskooppimerkkeihin. Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että kaikki kaksitoista horoskooppimerkkiä ovat meidän kaikkien sisällä, vain eri tavoin painottuneina.

Minulla aurinko on Jousimiehessä, nouseva merkkini on Neitsyt ja kuu on Oinaassa. Silti yksi merkittävimpiä luonteeni piirtäjiä on se, että Venus sijaitsee syntymäkartallani Skorpionin merkissä. Vuorisen Juha nauroi aikoinaan, että Venus-Skorpioni nainen on ”erektiivinen majakka”. Varmasti sitäkin, mutta myös nainen, jolla on niin kauan pohjaton rakkauden nälkä, ennen kuin hän oivaltaa, ettei kukaan voi rakastaa häntä ehjäksi. Voima eheytyä on aina ihmisessä itsessään. Ja myös se rohkeus, että uskaltaa tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.

Tämän vuoksi päivän kuvana on Jonathonin Sanctuary. Olen valinnut tämän kuvan edustamaan Magdalan Mariaa – naista, joka on leimattu prostituoiduksi, mutta joka esimerkiksi Dan Brownin Da Vinci -koodissa esitellään rohkeana naisena, jota Kristus rakasti. Hän kannustaa jumalatar-korteissani naista olemaan rohkeasti oma itsensä ja kulkemaan pää pystyssä silloinkin, kun ei tule hyväksytyksi.

Merja