”Hyvä, olet kuollut”

JOKERI_Feeniks_Tuli-elementti_Phoenix Otsikko on yksi niistä kannustavista viesteistä, mitä olen saanut tähän blogiini. Joku iloitsi niin paljon siitä, etten pitkiin aikoihin ollut päivittänyt kuulumisiani, että päätti tuottaa kannustuksensa ihan kommentiksi asti. Toinen esitti toivomuksen, että minä ja mieheni hyppäisimme Vääksyn Kanavaan pilaamasta ihmisten hengitysilmaa. Tiedoksi hänelle ja kaikille muillekin, että kommenteista jää minulle aina lähettäjän IP-osoite. Niin että osaan kyllä aika pitkälle jäljittää sen, kuka ”anonyymi” taas kerran haluaa minua satuttaa. Tarvittaessa poliisi tulee ihan ovelle asti.

Omituisia harrastuksia on kyllä itseään fiksuiksi luulevilla ihmisillä, täytyy sanoa.

Sitä en kuitenkaan pysty jäljittämään, että mitä kummallista blogilleni oikein tapahtui, kun se yhtäkkiä lakkasi kokonaan toimimasta ja tarjosi uteliaille vain fatal-erroreita. Sain palveluntarjoajan ystävällisellä avustuksella blogin nyt vihdoin palautettua, mutta ikävä kyllä vain vuosi sitten otettuun varmuuskopioon asti. Kaikki tämän vuoden kirjoitukset ovat nyt bittiavaruuden hautausmaalla. R.I.P.

Samalla kadotin myös vanhemman sivuston tiedostoja niin, että suurin osa jumalatarkuvistani ja -linkeistäni on nyt ihan solmussa, ja edessä on aikamoinen urakka, ennen kuin kaikki on taas kunnossa. Voit arvata, miten on mielessä myllertänyt!

Toisaalta näen tässä Feeniksin toiminnan, ja tervehdin sitä ihan tyytyväisenä nyt, kun ensimmäinen shokki alkaa helpottaa. Joskus vanha täytyy kokonaan tuhota, että uusi pääsisi syntymään. Ja minä oikein mielelläni annan nyt menneen mennä.

Elämä muuttui viime vuonna niin hurjaksi, etten pystynyt siitä edes kirjoittamaan. Vieläkin on sisin aivan vereslihalla, kun mietin miten julmia, ilkeitä, pahantahtoisia ja brutaaleja ihmiset osaavatkaan olla – nekin, joiden ihan oikeasti luulet olevan itsellesi niitä kaikkein läheisimpiä ja lojaaleimpeja. Miten törkeisiin tekoihin, millaisiin julmuuksiin ja suoranaisiin pahoinpiteilyihin  ihmiset pystyvätkään sen kiiltonahkakulissin takana, jota he julkisuudessa itsestään esittelevät! Olen ollut aivan tukossa, lukossa ja tosiaankin, henkisesti melkein kuollut.

En kuitenkaan ole periksi antavaa tyyppiä. Blogi on nyt taas pystyssä, pää on sitä koko ajan ollutkin, ja elämässä jälleen uusia, innostavia tuulia. Ihan ensimmäiseksi korjaan tuon sivuston, ja samalla  rakennan uusia sivuja TAROT-korteille. Olen juuri solminut LoScarabeon kanssa edustussopimuksen heidän koko tuotannostaan, ja teen nyt pää höyryten käännöksiä, joiden avulla saan kaikki ihanuudet myös suomalaisten sydämiin sopiviksi. Periksi ei anneta!!!

Pata8_Durga_Tuli-elementti_EternalNightOma jumalattareni on tällä hetkellä Durga – hänelle kaikki muut jumalat antoivat voimansa, kun Durga taisteli demoneita vastaan. Elämässä on sentään se oikeudenmukaisuus, että ne demonit ovat lopulta kuitenkin niitä pahoja ja tuhottavia, ja me jumalattaret niitä ihania, jotka eivät koskaan kuole, jos niihin vain joku uskoo.

Minä uskon itseeni. Usko sinäkin!

 

Kaiken takana on murha

Ei. En ole politisoitumassa, enkä suunnittele kansanmurhaa, eikä tässä blogissa ole mitään, minkä kukaan voisi kaikkein pahimmallakaan tahdollaan tulkita rasistiseksi, joten jos sitä tulet hakemaan, mene pois. Tämä maailma on täynnä tuhkamunia ja mahoja lehmiä, joiden ainoa olemassaolon tarkoitus on pilata valheillaan ilmapiiri ja olla muuten vaan ällöttäviä. Sellaisia ihmisiä toki tarvitaan, että me ihanat voisimme aina välillä oivaltaa, että miten ihania me oikeastaan olemmekaan. Muutenhan sitä saattaisi ihan turtua ruusuilla tanssimiseen, jos ei yhtään paskakasaa ikinä lihvaantuisi varpaitten väliin. Mutta heiltä on tänne pääsy kielletty, täällä on niin paljon hyvää mieltä, että heiltä vain kallo halkeaa kiukusta ja kateudesta, jos lukevat yhtään pitemmälle. Niin että hus hus, kotio siitä, ällötys ja niljake!

No niin. Käytin juuri sellaisen ihmisen ilmaisun vapautta, joka ei ole vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen. Kylläpäs tuntui hyvälle! Viestinnän suurimpia haasteita nopeasti paisuneessa sosiaalisessa mediassa kun hyvin usein on seurauksien miettimisen taakka. Kuka suuttuu, jos sanon näin? Saanko mitään kaupaksi, jos näytän millainen oikeasti olen? Entä jos raotan ihan pikkiriikkisen suljettuja ovia julkisuudelle, saanko koskaan enää paeta yksityisyyden suojiin? Ja kuka noista kahdesta tuhannesta kaverista nyt sitten oikeasti onkaan kaveri – ja kuka vain metsästämässä juorujen aiheita tai jotain vielä inhottavampaa?

Se oli ötökkä. Ja se oli ruma

Kun aloitin uudelleen aktiivisen yritystoiminnan yli 10 vuoden tauon jälkeen, olin aika kypsä kaikenlaiseen esittämiseen ja miettimiseen. Olin niin kauan suunnitellut kaupallista viestintää muille ja hymyillyt naamani kipeäksi seitsemässä päivittäisessä palaverissa ja miettinyt vain mielessäni, että ”voi vittu mikä ämmä”, että vatsahan siinä tuli kipeäksi ja otsanahka oli aivan rullalla. Päätin, että nyt saa riittää teeskentely, ja se on ota tai jätä – niillä eväillä mitä minulla on annettavana. Omia kiintopisteitä kun kuitenkin ovat, kovan elämänkoulun jälkeen, avoimuus, kunnioitus, reiluus ja luottamus.

No. Minulla on ollut pelkästään hyviä kokemuksia. Jotkut ihmiset vähän hätkähtävät, kun olen niin äärimmäisen suorapuheinen, mutta ”Let’s shock the average” on aina ollut minusta mukava leikki. Minä olen Jousimies, minulla se kuuluu universumin ikuiseen suunnitelmaan, ei minun tarvitse tulla toisenlaiseksi. Ja ihan mielettömän hienoa on sitten harvakulkuisilla poluilla joskus  aidosti kohdata hengenheimolaisia. Sitä onneksi tapahtuu, ja se on yksi elämän hienoimmista tunteista.

Yksi näistä erinomaisista kokemuksista syntyi hollantilaisen päämieheni kanssa. Kommunikointi on ollut todella mukavaa, ronskiakin välillä, ja yhteisymmärrys aivan saumatonta. Niinpä kerran viestitin sinne, kun huomasin yks kaks, että heiltä tilaamani mukimäärä olikin ylittänyt ensimmäisen paljousalennusportaan, että ”minä tiedän, että jos olisin ollut fiksu ja tiukka bisnesnainen, niin minähän olisin osannut ennakoida ja tilata nuo kaikki kerralla, niin olisin saanut halvemmalla. Mutta kun en ole, enkä vieläkään uskalla ottaa ylimääräistä riskiä, niin tilaan taas tuon minimierän. Mutta ei minua yhtään haittaa, jos annatte minulle jonkun erikoishinnan, kun olen ollut niin ahkera.”

MUTTA samana päivänä olin tehnyt mukeja, ja ottaessani laatikosta uutta mukia kuvansiirtoon, sieltä vilahtikin pöydälle vikkeläliikkeinen ja ällöttävä sokeritoukka. Katsoin sitä ehkä sekunnin murto-osan verran, niin että ehdin miettiä, että tulikohan se Kiinasta asti ja onpas se inhottava, ja sitten minä lihvasin sen hengiltä. Plurps vain se muuttui epämääräiseksi läiskäksi teippitelineen alle. Yäk.

NO, tulin sitten tapani mukaan lisänneeksi tämän siihen hinnanalennuspyyntöviestiin. Kirjoitin siihen, että ”By the way, minä sitä huomasin yhden sokeritoukan (se on muuten silverfish englanniksi, piti silloin ihan sanakirjasta tarkistaa) tuolla mukilaatikossa, ja minäpä sen sitten murhasin. En käyttänyt sanaa tappo, vaan sanoin, että ”I murdered it”. Ja sitten kirjoitin, että ”But you don’t need to worry, as I only murder bugs, and even them only if they are ugly.”

Ja sitten minä nopsasti painalsin lähetä-nappulaa. Se käy minulta ihan yhtä sutjakkaasti kuin se liian suoraan sanominenkin. Ja vasta sen JÄLKEEN kävin miettimään, että riittääköhän niiden huumorintaju, kun tuo nyt oli ihan kaikkea muuta kuin bisneslike.

No tiedätkö mitä – puhelin soi, ja sen firman toimitusjohtaja soitti ja sanoi, että ”me ihan ehdottomasti halutaan antaa sulle erikoishinta, kun sinä olet niin ahkera, mutta vielä iloisempia me ollaan, jos sinä ryhdyt meidän jälleenmyyjäksemme Suomessa!”

No kyllä kannatti murhata sokeritoukka. Onneksi se oli niin ruma.

Uudet kujeet

Nyt on sitten viimeiset kuukaudet menneet kuumeiseen opiskeluun ja asioitten uudelleen miettimiseen. Ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla tulosta näytettävänä.

Jumalatar.fi jatkaa, mutta sen tuotevalikoima muuttuu. Olen löytänyt ihanan tsekkiläisen korusuunnittelijan Daniela Stensovan, joka ryhtyy tekemään minulle aivan uniikkia korusarjaa jumalattarille. Tästä kerron lisää myöhemmin. Niin kuin myös siitä, että miten paljon innostuin torikaupasta jouluna, ja miksi uudessa Jumalatar.fi -kaupassa on myös sellainen uusi osio kuin Bling bling.

Mutta sen lisäksi käynnistän kuluttajaverkkokaupan Fotofun.fi jonne siirrän melkein kaikki Hollannista maahantuomani sublimaatiotuotteet. Niin että nyt sitä kaikkea ihanaa saa teetettyä myös omista kuvista. Tervetuloa ostoksille!

Ja sitten osoitteessa Technotape.fi on valokuva-alan yrityksille ja ammattilaisille suunnattu verkkokauppa. Tuon maahan ihan kaikkia Technotape-tuotteita painomusteesta printteriin ja kuvamukista lämpöprässiin. Siellä tosin on vielä itse kaupparakenne kesken, kun olen vasta saanut käännettyä muutaman tuhatta itselleni täysin uutta termiä, ja Hollannin pojat yrittää nyt saada niitä osumaan omaan järjestelmään. Mutta tilauksia voi hyvin jo tehdä ja tarjouspyyntöjä lähettää!

Ja sitten väsäsin äkkiä vielä oman esittelysivun, minne keräsin nämä kaikki saman katon alle.

Niin, että kyllä joku nyt saisi tulla jonnekin jotain ostamaankin, kun minä kerta olen ollut näin ahkera.

Merja

Unelmia rakentamassa

”If you build it, they will come”. Tuo repliikki elokuvasta Field of dreams on tullut minulle äärettömän tärkeäksi, ja testaan sen toimivuutta omassa elämässäni yhä uudelleen. Ja kyllä se toimii. Unelmilla on tapana toteutua, jos niihin jaksaa uskoa. Ja uskominen tarkoittaa sitä, että myös lakkaamatta ponnistelee sen oman unelmansa toteutumisen puolesta.

Huikea tarina unelmien toteutumisesta on myös Sipe Santapukin projekti ”Santaranta”. Hän sai sen suunnittelijaksi maailmankuulun, orgaanisen arkkitehtuurin elävän legendan, Eric Lloyd Wrightin. Yhteistyö rakentaa arkkitehtuurista siltaa Suomen ja Yhdysvaltojen välille, mutta myös sielujen sympatialla on iso rooli tarinan onnistumisessa.

Olen saanut olla pienessä roolissa mukana toteuttamassa projektin dokumentointia. http://www.finland.org/public/default.aspx?contentid=256282&nodeid=35833&contentlan=2&culture=en-US

Washingtonin Suomen suurlähetystössä julkaistaan tässä kuussa valokuvanäyttely, jossa huippukuvaajat Suomesta ja yksi myös Yhdysvalloista kertovat kukin kuvillaan oman näkemyksensä ainutlaatuisen rakennuksen syvimmästä olemuksesta.Upeat projektin kuvaajat ovat Alias Studioiden Antti Karppinen ja Mikko Pitkänen, Jarmo Glader, Jere Hietala, Laura Riihelä, Lauri Rotko ja Carolyn Russo.

Yksi näyttelyn tauluista on ”Neljä vuodenaikaa”, jossa on minun tekstini:

Santaranta ja neljä vuodenaikaa

 

Sisäinen jumalatar® -päivä 25.8.2012

Opi tulkitsemaan jumalatarkorteilla, osallistu ihan oikeaan meedioistuntoon, vahvista omaa intuitiotasi ja nauti kaltaisestasi, ihanasta seurasta Asikkalassa 25.8.2012 klo 10-18.

Lue lisää jumalatar.fi -sivuilta:
http://jumalatar.fi/Jumalatar-päivä.php

Seinä

Ei tätä elämää halllitsemaan pysty. Ehkäpä yksi sen kiehtovuudesta juuri siinä piileekin. Minulle nousi seinä eteen aivan yllättäen, kun sairastuin rajuun keuhkokuumeeseen kaksi viikkoa sitten. Olin sairaalassa tiputuksessa kuusi päivää ja tämän viikon olen hyvin hitaasti kömpinyt kohti itseäni jostain hyvin, hyvin syvältä. On ollut todella rankka kokemus, joka vielä toki jatkuu, mutta onneksi nyt jo selkeästi joka päivä edellistä paremmin eväin.

Ensi viikon olen vielä sairaslomalla, enkä saisi tehdä yhtään mitään. En minä paljon mitään jaksakaan, kun happi ei vieläkään tahdo riittää. Puhuminen on edelleen erittäin työlästä, sen vuoksi joudun vielä pitämään puhelinta äänettömällä. Koetan kuitenkin käydä joka päivä toimistolla parin tunnin ajan purkamassa kasautunutta tilausjonoa.

Anna anteeksi, jos olet joutunut nämä kaksi viikkoa odottamaan tilaustasi. Nyt on ollut todellinen force majeure, joka ei kysellyt, vaan tainnutti kerralla ja kunnolla. Lääkärit pelottelivat minut aika tehokkaasti sairaalassa jälkiseurauksilla liian aikaisesta liikkeellelähdöstä, joten koetan nyt kyllä ottaa tosi varovasti. Vaikka korkeimman kuumeen päivinä näkemäni kuumekuvat olivatkin ihan ällistyttävän kauniita, en kaipaa niiden luo takaisin. Uskon, että työni jumalatarten parissa on täällä vasta ihan alussa. Tarvitsen kaikki voimani takaisin.

Mutta pohjaltahan on helppo lähteä kiipeämään, kun on vain yksi suunta: ylöspäin. Pidä peukkuja, että edistyisin nopeasti!

Merja Hirvisaaren uudistettu Sisäinen jumalatar -kirja ja ennustuskortit

Hyvä uutinen on se, että sairauteni aikana Sisäinen jumalatar -kirja ja kortit tulivat painoista ja sain ne eilen väännettyä myös verkkokauppaan. Tilaa täältä omasi!

 

Valmiita jumalattaria

 

Päivän päätteeksi vielä nähtäville muutama kuva jumalattarista, jotka olen saatellut turvallisesti maailmalle herättelemään sisäisiä jumalattaria:

Tässä on lahjapakkaus, jossa pääosassa on kreikkalainen seikkailun ja taistelun jumalatar Atalante. Paketissa jumalatarmuki ja horoskooppilasinalunen, Atalantesta kertova pieni esite ja lahjapakkaus.

Kirjan ja korttien uudessa versiossa ovat myös horoskooppimerkit mukana. Atalante oli yksi vaikeimmin määriteltävistä, koska hänen tarinassaan on paljon Leijonaa, mutta persoonassa paljon Oinasta. Päädyin itse sijoittamaan hänet Oinaan merkkiin, mutta jos itse olet Leijona ja haluat Atalanten kuvastavan nimenomaan horoskooppimerkkiäsi horoskooppituotteissa, niin en laita vastaan!

Muutenkin jumalattaria voi ja pitääkin käyttää juuri niin kuin itsestä oikealta tuntuu, riippumatta siitä, miten minä heitä olen kategorisoinut. Tässä maailmassa on kaikkein eniten intuitiosta kysymys, älä anna minun kahlita omaasi.

Valitse jumalattaret lahjansaajan tähtikartan perusteella kuvaamaan hänen tärkeimpiä luonteenpiirteitään!

Tässä yhden onnekkaan kimppalahja. Ystävät tilasivat hänelle mukin ja lasinalusen kuvastamaan päivänsankarin luonteen tärkeimpiä astrologisia kulmakiviä: aurinkomerkki, nouseva merkki ja kuun merkki. Tällä rouvalla oli kartassaan niin tavattoman paljon tulta, että neljänneksi mukiksi valittiin tulielementin jokeri, Feeniks.

Horoskooppi-lasinalusissa kerrotaan ko. tähtimerkin tärkeimmät ominaisuudet. Ehdotin lahjan antajille, että heidän pitää auttaa ystäväänsä näkemään itsensä uusin silmin, ja kertoa hänelle, millä tavalla itse kokevat eri merkkien hänen persoonassaan esiintyvän.

Uskon, että rakkaudella annetusta lahjasta voi tällä tavalla tulla hyvinkin ikimuistoinen ja eteenpäin ohjaava itsetutkiskelun ja jopa Feeniksin tukemana ”metamorfoosin” työkalu.

Jos haluat antaa lahjaksi tällaisen kokonaisuuden, ota minuun rohkeasti yhteyttä. Tehdään ensin tähtikartta ja valitaan sitten yhdessä oikeat jumalattaret.

Sydämellä -rannekoru Sisäinen jumalatar® -tuotesarjasta

 

Sydämellä -rannekoru Sisäinen jumalatar® -tuotesarjasta

Sydämellä -korut ovat mielestäni todella kauniita. Toisaalta on mukavaa, että Sisäinen jumalatar® -korut eivät ole jalometallisia, niin että niiden hinta pysyy hyvin kohtuullisena, mutta toivon kyllä joskus vielä löytäväni sellaisia kumppaneita, jotka tekisivät minulle tämän tyyppisiä koruaihioita hopeasta (pieni silmänisku Mäntsälän suuntaan).

Sisäinen jumalatar® -tuotesarjan rannekoru "Sydämellä".

Moni on korujani ”luonnossa” nähdessään sanonut, että ne näyttävät paljon paremmilta ranteessa kuin kuvissa. No, minähän nokkelana tyttönä yritin ottaa hienoa kuvaa omassa ranteessani olevasta korusta, ja tietenkin kännykkäkameralla. No, tuo nypityltä kalkkunalta näyttävä valkoinen möykky, jonka alta roikkuu helttoja, on siis minun ranteeni, ja kämmenen alta kurkistavat sormenpäät. Ja se heilahtanut riipus on hurjan ihana Sydämellä -koru. Tai siis se kännykkäkamera heilahti.

Kaikki ystäväpiiriini kuuluvat huippuvalokuvaajat ovat lämpimästi tervetulleita käymään kylässä. Toivoo nimimerkki ”Otathan kameran mukaan”. ;)

Enkeleitä suojaksesi, jumalattarena Sekhmet. Sisäinen jumalatar® -tuotesarja

Enkeleitä suojaksesi -rannekoru on yksi suosituimmista tuotteistani. Eikä ihme. Tässä jumalattarena siinä Sekhmet, egyptiläinen auringon jumalatar.

Ja sitten vielä paljastus, joka on saatavilla vasta ensi viikolla: jumalatar-mukin saa jatkossa myös omalla nimellä! Joko niin, että valitset haluamasi jumalattaren kuvan, ja mukiin laitetaan molemmille puolille omasi tai lahjan saajan nimi, tai sitten niin, että toisella puolella on jumalattaren nimi ja toisella mukin omistajan oma nimi.

Jumalatar-muki omalla nimellä

Mallimukin tein tietenkin omalla nimelläni, ja jumalattareksi valitsin Hekaten, kreikkalaisen taikuuden jumalattaren, niin että eräs suuresti jumaloimani herrasmies saisi kavereilleen kerskua, että vaimoni on noita.

Ihanaa viikonloppua kaikille, tämä tyttö lähtee nyt kotiin!

Minulla on kanta-asiakkaita!

Voi miten hidas minä olen! Ihan koko elämäni ajan olen pitänyt itseäni nimenomaan nopeana. Tuli on elementtini ja minä ihastun ja vihastun nanosekunnissa – ja pääsen pois molemmista tunnetiloista melkein yhtä nopeasti. ;) Oivallan nopeasti ja toimin nopeasti, sanon myös ihan liian nopeasti mitä ajattelen. Jumalattaret ovat kuitenkin osoittaneet, että minulla on myös taipumus yliarvioida nopeuteni.

Päivässä ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi tunteja siihen, että saisin tehtyä niin paljon ja niin nopeasti kuin etukäteen arvelin pystyväni. Kun ei ole yhtään ketään vielä vierellä toteuttamassa sen enempää ideoita kuin aivan arkisimpiakaan askareita, vaan ihan kaikki pitää tehdä alusta loppuun asti itse, on pakko vieläkin enemmän kunnioittaa kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa aiemmin olen saanut tehdä yhteistyötä. Luulen, että tämä kokemus tekisi hyvää ihan kaikille esimiehille.

Mutta jokainen päivä, jokainen työvaihe ja jokainen henkäys vie kuitenkin eteenpäin. Asiat etenevät ihan hyvällä mallilla ja uusia ideoita tulvii lisääntyvän valon myötä ennestäänkin kiireiseen mieleeni. Hyvä niin.

jälleensyntymisen jumalatar

Phoenix by Jonathon Earl Bowser

Pahiten tästä aikapulasta on kärsinyt kirjaprojektini. Arvioin aloittaessani, että saisin uuden painoksen ulos jo helmikuussa. No kissan viikset! Viime viikolla vasta sain kirjan ja kortit painoon! Mutta sainpahan kuitenkin. Ymmärrän tosin hyvin, miksi kustannustoimittajat ovat hyviä olla olemassa. Itse käsikirjoitusta jo kertaalleen julkaistusta kirjasta läpikäydessäni meinasin kirjoittaa uusiksi koko kirjan. Ihan niin pitkälle en sentään mennyt, mutta kyllä sinne jonkin verran uutta mukaan tuli. Tärkeimpänä jumalatarten näkökulmasta Feeniksin mukaan ottaminen.

Korttipakka meni ihan kokonaan uusiksi. Ja se vaikutti paljon myös itse kirjaan. Kirjoitan siitä vielä ihan erillisen blogauksen, kun tänään tärkeämpi asia, joka vihdoin sai minut myös tähän ruudun ääreen päivittämään blogiani, oli saamani palaute.

Saan nimittäin aika usein sähköpostia asiakkailtani. Ja olen heihin itsekin aika aktiivisesti yhteydessä tilausprosessin yhteydessä. Haluan kertoa etukäteen aika-arvion tuotteen valmistumisesta ja postituksesta. Ihan aina korua, mukia tai magneettia tehdessäni mietin, että millaiseen elämäntilanteeseen juuri tämä koru on tilattu, miksi juuri tämä jumalatar on tähän tuotteeseen valittu. Ja sitten kun teen kalenteria, tutustun tietenkin tilaajaan aika hyvin, koska teen ensin hänen tähtikarttansa, ennen kuin voin sieltä transiiteista poimia hänen onnenpäivänsä personoituun kalenteriin.

Ja kun ”elämä on”, niin mieli ei aina ole ihan aurinkoinen, kun unettoman yön jälkeen pakenen murheita työpajani turvaan. Silloin aivan hurmaavaa, koko päivän pelastavaa ja vielä paljon enemmän kaikkea ihanaa, mille en nyt edes löydä sanoja, on löytää sähköpostista viesti, joka sanoo esimerkiksi näin:

Lämmin kiitos Ihanasta jumalatarkorusta ja oman jumalattaren kuvauksesta!! Ja kiitos ystävällisestä, todellisesta palveluhengestä! Koru on todella kaunis <3

Saan siunauksia, saan lämpöä ja hymyjä asiakkailtani, ja ne tekevät minut kyllä aivan käsittämättömän onnelliseksi. Olen ollut vuosikymmeniä sellaisissa työtehtävissä, joissa ihmiset ottavat yhteyttä lähinnä silloin, kun jokin on mennyt pieleen. Niinpä minut todella yllättää joka ikinen kerta positiivisesti se, että omat asiakkaani näkevät sen vaivan, että vielä maksettuaan ihan riihikuivaa rahaa ostamistaan tuotteista, he käyttävät aikaansa kirjoittaakseen minulle ja kertoakseen olevansa tyytyväisiä.

KIITOS, IHANAT!

Ja sitten nämä vielä tekevät sen, että tilaavat lisää! Ja uusia, erilaisia tuotteita! Minun aikani ei todellakaan käy pitkäksi, ja saan tutustua ihaniin, ystävällisiin ja lämpöä ympärilleenkin säteileviin naisiin. Miksi ihmeessä minä odotin näin kauan, ennen kuin ryhdyin tähän???

Minulle kuiskataan vähän salaisuuksiakin siitä, mitä jumalatar-energiaa elämäänsä etsivällä on mielessään. Siitä pidän tosi paljon, koska tuotteita personoidessani ja jumalattaria koruihin lisätessäni todella pohdin tuotteen ostajaa ja yritän kaikessa pitää mukana hyvän, hyvää tahtovan ja energiaa antavan mielialan.

Saattaahan tämä tietenkin osaltaan vaikuttaa siihen, miksi olen niin hidas. Ja nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen, ei se minua enää yhtään haittaakaan.

Minulla on ihania asiakkaita! Minulla on jo kanta-asiakkaita!!! Olen onnen tyttö!

 

Karhunainen ja Pohjanmaa

Se on tuo kevätaurinko kyllä jumalaisen kaunis. Ei ihme, että auringon jumalattaria on ympäri maailmaa palvottu voiman antajina, pakkohan tässä loisteessa on virkistyä. Amaterasukin säteilee mun rannekorussa tänään tavallistakin kauniimpana. Itse asiassa Jonathonin toinen versio Amaterasusta on tänään ollut hyvin lähellä astumista kirjani kansien väliin, kun viime hetken villityksenä tutustuin korealaiseen karhunaiseen Ungnyeoon. Korttipakka on kuitenkin jo aika täyteen tupattu, kun Feeniksin jo otin uutena jumalhahmona kirjaan mukaan.

Houkutus on silti suuri. Ungnyeon tarina on niin viehättävä. Hän oli karhu, joka ensin halusi ihmiseksi ja sen toiveen toteuduttua hän oli nainen, joka halusi äidiksi. Molemmat haaveet toteutuivat kärsivällisyyden ja päättäväisyyden avulla. Niin ja valkosipulia syömällä! Kyllä mun on pakko joku ratkaisu löytää tähän dilemmaan.

Viehättävää kun on sekin, miten Ungnyeoon tutustuin.  Olin nimittäin Jamesin kanssa Salpausselän kisoissa Lahden hiihtoseuran ja huikean maakuntajohtajamme Jari Parkkosen vieraana. Kutsuvieraiden joukossa oli myös Etelä-Korean Suomen-suurlähettiläs Dongsun Park vaimoineen. Meillä oli heidän kanssaan todella mukava juttutuokio. Suurlähettiläs Park kertoi meille hienon tarinan somalimerirosvojen kaappaamasta eteläkorealaisesta kalastusaluksesta, jonka kaappaajat vapauttivat 4 kuukauden vankeuden jälkeen, kun eivät saaneet lunnaita eivätkä enää pystyneet ruokkimaan aluksessa olleita korealaisia, kenialaisia ja kiinalaisia merimiehiä. Suurlähettiläs Park kertoi saaneensa puhelun esimieheltään, joka käski häntä pyytämään nopeasti apua Suomelta, koska heillä oli lähistöllä miinalaiva Pohjanmaa. Suurlähettiläs kertoi nauraen, että laiva oli tuhannen kilometrin päässä ja se ei hänen mielestään ollut ihan lähistöllä ja niinpä hän kertoi olleensa niin hermostunut, että kiirehti pyytämään apua ilman ajanvarausta. Suurlähettiläs oli vieläkin vaikuttunut siitä, miten nopeasti apu lähti liikkeelle. Hän kertoi että vei vain muutaman tunnin, kun laiva oli jo matkalla Afrikan sarveen. Myöhemmin, Tarja Halosen esiinnyttyä jossain tilaisuudessa, jonka jälkeen lehdistölle annettiin mahdollisuus esittää kysymyksiä, paikalla ollut suurlähettiläs Park oli pyytänyt puheenvuoron. Hänellä ei ollut yhtään kysymystä, mutta hän halusi välittää julkisesti Suomen presidentille kiitoksen siitä, että suomalaiset niin hienosti auttoivat hänen hädässä olleita maanmiehiään.

Suurlähettiläs Park ja hänen vaimonsa olivat todellisia diplomaatteja. Hurmaavia ja ystävällisiä joka käänteessä. Kun hän kuuli, että James on perussuomalaisten kansanedustaja, hän sanoi olevansa otettu siitä, että saa vihdoin tavata ihan oikean perussuomalaisen. ”I am a Tue Korean” hän ilmoitti innoissaan. Hymyt vain syvenivät, kun James kysyi suurlähettiläältä Soulin kristillisen seurakunnan perustajasta, David Yonggi Chosta, jonka johdolla Soulin Yoido Full Gospel Church on kasvanut maailman suurimmaksi kristilliseksi seurakunnaksi. Suurlähettiläs kertoi olevansa itsekin kristitty ja iloitsi kovasti siitä, että Suomessa tunnetaan Yonggi Chon nimi.

Sitten jatkoimme keskustelua Etelä-Korean musiikista ja TV-draamoista – ne kun ovat tulleet minulle tutuiksi tyttäreni opastuksella. Kehuin heidän tapaansa käsitellä katsojan tunnemaailmaa – meillä Suomessa kun on vastoinkäymisten kohdalla tapana jäädä murheeseen piehtaroimaan ja elämä (ja elokuva) muuttuu todella raskaaksi. Etelä-Korean kepeissä draamoissa suuretkin surut ovat mukana, mutta ne osaavat ohjata ihmisen naurun avulla sitten nopeasti jo uuteen tunteeseen ja uuteen vauhtiin. Syvät tunteet kohdataan, mutta osataan myös jättää taakse ja jatkaa matkaa. Kokonaisuus näyttää ensin kovin pinnalliselta, mutta sitten alkaa ihailla taiturimaista tunteen käsittelyä. Ensimmäinen katselukokemukseni korealaisesta TV-draamasta oli A.N.Jell, jota katsoessa valvoimme melkein viikonlopun ympäri tyttäreni kanssa, kun emme malttaneet lopettaa. Nauroimme ja itkimme ääneen, vuorotellen, tunteitten vuoristorataa kulkiessamme. Ihanaa oli!

Toinen huippujuttu ovat korealaiset tyttöbändit, jotka ovat vieneet söpöyden yli äyräitten. Olen itse aika ylitsepursuva ihminen, sekä fyysisesti että psyykkisesti, joten minun on helppo heistä hurmaantua. Esimerkiksi Wonder Girls -yhtyeen So Hot-  tai Rainbow Pixien Hoi Hoi -kappaleet ovat kerta kaikkiaan niin äärimmäisen söpöjä ja hellyttäviä, että niitä katsoessa on ihan pakko tulla hyvälle tuulelle, ellei ole jotenkin ihan läpeensä negatiivinen ja muutenkin ikävä ihminen!

Kaiken kauniin ei tarvitse olla juuri nyt totta ollakseen silti mahdollista. Joskus on hyvä antaa hassullekin unelmalle tilaa niin, että elämän arki voi väistyä ja ihme vahvistua. Jos tuolla hurmoksella vakuuttaa itselleen, että katso nyt miten tavattoman ihana minä olen, niin kyllä joku osa myös sinusta muuttuu vähän positiivisemmaksi!

Minä ainakin olen tosi ihana. Suurlähettiläskin sanoi Jamesille, kun kuuli jumalattaristani, että hänen on täytynyt päästä eduskuntaan sen takia, kun hänellä on niin viehättävä vaimo. Koreassa ei kuulemma ole miehellä ainakaan mitään toivoa, jos vaimo ei ole ihana.

Ja Ungnyeo on myös ihana. Ei kun kirjoittamaan kirjaan lisää tekstiä. Ei se vie kauan, kirja on jo melkein valmis! Kaikki te ihanat ennakkotilaajat, KIITOS, KIITOS, KIITOS – ja anteeksi!! Olen vähän myöhässä aikataulusta mutta en onneksi kovin paljon. Pakko on välillä pysähtyä olemaan näin ihana. ;) Kokeile sinäkin!

I’m so hot hot hot…

 

Maailman paras vuokraemäntä

Tänään on ollut ihana päivä. Ja ISO kiitos siitä kuuluu uuden toimitilani omistajalle, El-Korin upealle toimitusjohtajalle Marjutille. Olenkin maininnut, että olen saanut häneltä kalusteita tänne jo alun alkaenkin, ja kokoelma karttui tänään ihan huikealla retrosohvalla. Kyllä nyt kelpaa tehdä pitkää päivää, kun hädän hetkellä voi heittäytyä oikoiseksi ja huilata hetken. Ja istuttaa ihanat vieraat tetenkin, tervetuloa vain käymään paikan päällä, jos satut olemaan ohikulkumatkalla! Jos varoitat vähän etukäteen ja varmistat, että olen paikalla, keitän myös kahvit.

Mutta katso nyt tätä sohvaa:

Eikö houkuttele uppoamaan inspiroiviin keskusteluihin?

Eikä se tähän loppunut. Jo silloin kun muutin taloon, Marjut oli sitä mieltä, että jumalattaret ja rekat sopivat oikein hyvin yhteen. Oikeassa oli. Eilen nimittäin suunnittelin ja tänään paistoin heille yritysmukeja. Oikein nätisti valmistuivat rinta rinnan jumalatarmukien kanssa. Nyt saan pikkuhiljaa esiin myös tätä puolta toiminnasta – tuotan liikelahjoja myös yrityksille niiden omalla yritysilmeellä.

El-Kori siis valmistaa räätälöityjä autokoreja jo toisessa sukupolvessa. Mukeissa on kuvia heidän asiakkailleen valmistuneista autokaunottarista. Jos sinulla on kuljetusliike, etkä vielä ole heihin tutustunut, tee se nyt. Mieti, miten spesiaalia kuljetuskalustoa syntyykään tehtaassa, jossa jumalattaretkin asuvat!

Ei sen Marjutin tarvitsisi yhtään minusta piitata. Pieni vuokralainen voisi täällä olla ihan omissa hoteissaan, kun kaikilla kuitenkin nykyisin on niin tavattoman kiire koko ajan ja hänellä paljon painavaa vastuuta. Mutta ei, hän on välittänyt aidosti, kannustanut ja auttanut – vaikka ihan juuri silloin vasta tutustuimme, kun tulin katsomaan vuokralle tarjottua toimitilaa. Haluan kehua julkisesti tällaista asennetta, se on niin harvinaista, niin tavattoman tyylikästä ja samalla sydäntä lämmittävää. Maailma tarvitsee kipeästi Marjutin kaltaisia ihmisiä.

Ja tiedätkö, meidän miehemme ovat molemmat aktiivisesti mukana paikallisessa kunnallispolitiikassa ja ihan eri puolilta planeettaa mielipiteineen. Mutta ei, fiksujen ihmisten kesken sillä ei ole minkään valtakunnan väliä. Mielipiteet ovat jokaisen perusoikeus, vaikka olisivatkin ihan erilaisia. Eikä me siitä keskenämme edes puhuta, miksi puhuisimme?  Me puhumme syvällisiä, keksimme minulle tosi hyviä uusia tuoteideoita, rakennamme yhteistyötä ja pikkuhiljaa pääsemme tekemään ihan vähän bisnestäkin yhdessä. Niin ja sitten minä saan vaikka mitä ihania sohvia. Kiitos Marjut! Olen Sinusta vaikuttunut, iloinen ja todella kiitollinen!

Uudet kortit

Tänään olen tehnyt uusia pelikortteja, tässä sinulle taas esimakua tulevasta. En ollut tyytyväinen aikaisempien korttien ulkonäköön, jumalatarkuvat olivat niissä aivan liian pienet, mutta nyt saan tehdä juuri sellaiset, mistä itse tykkään. Ja minä tykkään tällaisista:

Toivottavasti sinäkin! Vähän on hienosäätöä vielä, mutta nyt saa tältä päivältä riittää. Pitää päästä kotiin. :o)

Tarkkasilmäiset vanhan pakan haltijat huomaavat, että olen lisännyt kortteihin uusia elementtejä. Opastan niistä sitten tarkemmin myöhemmin.

Merja