Arjen aherrusta – ja ensimmäiset tuotekuvat

Olen nyt vähän vajaan kahden kuukauden ajan rakentanut itselleni uutta työpaikkaa. Olen kyllä ihan tavattomasti nauttinut jokaisesta hetkestä. Vaikka teen selkä vääränä töitä ehkä enemmän kuin koskaan ennen, niin silti tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan. Olen toki ollut yksityisyrittäjänä aiemminkin, mutta silloin keskityin pelkästään viestintään ja markkinointiin muille yrityksille. Tein kampanjoita toisten ihmisten tarpeisiin ja heidän yritystensä näkökulmasta, heidän toiveensa ensimmäiseksi huomioiden.

Nautin kyllä siitäkin, mutta nyt teen ihan kaiken juuri niin kuin itse haluan. Ja siis ihan kaiken. Myös kaikki virheet. Kyllä monta kertaa on ollut ikävä niitä huikeita ammattilaisia, joiden kanssa olen vuosien saatossa saanut työskennellä, ja joiden taitaviin käsiin olen saanut jättää milloin minkäkin osa-alueen projektista. Nyt niitä käsiä ei ole kuin nämä kaksi, joiden kaikki kynnet ovat poikki (juu, ne uudet) ja jotka ovat siis aivan käsiä monissa arjen askareissa.

Erityisen paljon olen kaivannut niitä tekniikan huippumiehiä, jotka käden käänteessä ovat vääntäneet villeimmätkin ideani bittiviidakon kiemuroiksi. Itseltäni kuluu ihan luvattoman paljon aikaa saada koneet ja palvelut taittumaan tahtooni. No, askel kerrallaan on tässäkin vain pitänyt edetä, ja nyt on monta jo otettu. Viikonlopun aikana yritän vielä taivutella Magenton jotenkuten vääntymään oman oloiseksi verkkokaupaksi, sitten pääsenkin jo postittamaan kirjeen kaikille, jotka ovat ilmoittautuneet postituslistalleni. Lämmin kiitos jokaiselle –  jokainen piippaus, joka on tuonut viestin verkkosivuilta kertoen uudesta kiinnostuneesta on ollut oikeasti todella iso ilonaihe. Ei ole päässyt fokus karkaamaan kun on tiennyt, että moni oikeasti jo nyt odottaa, että mitähän sieltä onkaan tulossa.

Citius, altius, fortius – korkeammalle, vahvemmin, nopeammin – olisin päässyt, jos käytettävissäni olisi ollut edes osa niistä huippuammattilaisista, joiden kanssa olen aiemmin saanut toteuttaa visioitani – ja toivon että joskus vielä saan heidän taidoistaan yhteistyössä nauttia, mutta silti olen hurjan tyytyväinen siitä, että uskalsin ponnistaa omilla jaloillani.

Tässä, shhhh, ihan salassa vielä, kuva ensimmäisistä tuotteista. Mukien värit ovat löytyneet ja kuvatkin osuvat jo kohdalleen. Parasta on ollut se, että ideoita syntyy koko ajan uusia.

Minun kanssani töitä tehneet tietävät, että minulla oli pettämätön mittari hyvälle idealle. Jos jollain asialla oli onnistumisen edellytykset, minun kehoni reagoi nostamalla ihon kananlihalle. Nauroimme tälle yhdessä, mutta se toimi. En osaa edes kertoa miten paljon nauratti ja itketti ilosta, kun koin tämän yksin puurtaessani isossa, hiljaisessa toimitilassani.

Syntyi nimittäin tuotesarja ”Ihailen sinua”, jossa jääkaappimagneetit muistuttavat meitä naisia siitä, miten kertakaikkisen upeita olemme. Se tuppaa arjen askareissa unohtumaan. Jos aloittaa aamun pelkästään positiivisilla kommenteilla, eikö muka päivä ala paremmin? Ei jääkaapin ovessa saa lukea ”Älä syö, tulet vieläkin lihavammaksi!” Siellä pitää lukea, että olet Kaunis! Ihana! ja Taitava! Ja minä ihailen sinua. Näytin ensimmäisiä ystävilleni ja vastaanotto oli hyvä. Toinen halusi heti antaa lahjaksi tyttärelle, toinen huokaisi, että miten mukavaa olisi tällaisia saada mieheltä lahjaksi.

Minä laitan niitä omaan jääkaappiini. Keksin jo monta hyvää sanaa, mitä haluan katsella monta kertaa päivässä nostaakseni itsetuntoani, mutta tulen pyytämään niitä vielä lisää sinultakin, kunhan saan kaupan auki.